marku§almela

    markus aappo sanfreed salmela

   etusivu   |   minä   |   cv   |   blogi   |   kuvat   |   linkit   |   media
BLOGI

Lauantai 07. toukokuuta 2011 - SHOWPAINIA SUOMALAISITTAIN

Tänään on taas hauskaa luvassa. En tiedä olenko tavallista tyhmempi yksilö, mutta innostun kovasti showpainista. Tämä Amerikasta suuren maailman tietoisuuteen pompsahtanut turvallisen väkivallan muoto vain onnistuu viihdyttämään kaltaisiani. Itse lukeudun juurikin showpainin ystäväksi suurelta osin siitä syystä, mistä sitä arvostellaan. Urveltajien lempipuheenaihe on ollut ja tullee myös olemaan, näin uskallan ennustaa, se että showpaini on ennalta sovittua ja käsikirjoitettua näyttelemistä. Innokkaimpien vastustajien mielestä sellainen on parempaa urheilua missä oikeasti hakataan tunti turpaan ja kaikki muu pahanteko paitsi pureminen ja raapiminen on suotavaa.

Nyrkkeily klassisimpana, vapaaottelu ja ultimate fighting vähän uudempina muotoina on näiden intomielisten väkivallan ihannoijien mielestä sitä parasta parhautta. Se on vissiin niin autuasta, kun aikuinen hakkaa toisen aikuisen pehmustetussa häkissä huonekasvismoussakaksi. Tavoitteena on tajun sammuttaminen, eli tilanne missä toisen elimistö on saanut niin pahasti vauriota osakseen, että pahemman ja lopullisen tuhoutumisen estämiseksi ajukoppa sammuttaa virran pääkatkaisijasta. Kun ihminen ei itse tajua lopettaa itsetuhoaan, taju sammuttaa itsensä ja näin elämä voi jossain muodossa ehkä jatkua. Tosin väkivällan uhrin osassa tilanne on tietysti ns. suorittavan osapuolen käsissä, eli jatkaako vielä tajuttoman raadon pahoinpitelyä. Näissä väkivaltalajeissa järjen äänenä on se raitapaitainen aikuinen ihminen samassa leikkikehässä. Katuväkivallassa suorittavan osapuolen moraali toimii yleensä niin, että maassaolevaa ei paloitella maihareilla, yleensä.

Sama tajun virransäästömekanismi toimii toki myös muilla itsetuhon osa-alueilla. Syömisen ja juomisen sekä itsetuhoaineiden sisäisen käyttämisen suhteen. Jos ihminen juo solumyrkkyjä ja teknisiä liuottimia riittävästi niin yleisesti tunnistettu tosiasia on että kun ihminen sulassa tyhmyydessään ei tajua lopettaa, ajukoppa vetää virrat poikki elimistöltä suojellakseen jäljelläolevaa elämää. Samoihin mekaanismeihin uskon perustuvan myös erilaiset pelkotilojen aiheuttamat pyörtymiset. Tosin näissä tilanteissa harvoin näin länsimaiselle ihmiselle pyörtyminen estäisi suuremmat vauriot, koska tunnemaailmamme ylireagoi moneen asiaan ja ihminen luo järjettömiä mittasuhteita mitä erilaisimmille asioille. Mutta voinen kuvitella että jos luolamies Afrikassa hiippailee kaikessa rauhassa kedolla ja joutuu leijonan yllättämäksi on sankarimme kannalta parasta, että taju sammuttaa virran ja pyörtymisen aiheuttaman tajuttomuuden seurauksena leijona jättää kaverin rauhaan. Aika heppoinen esimerkki, mutta jotain tuohon suuntaan. Uskon että taju suojaa elimistöä. Toki pelkotilat voivat aiheuttaa ei-toivottujakin seurauksia, esimerkiksi korkeanpaikankammoiselle tajuttomuuden aiheuttama putoaminen lienee lyhentävän tai ainakin heikentävän laadullisesti jäljelläolevaa elämää.

Minusta elämä on yleensa hauskempaa jos on mukavaa. Ja minulla on mukavaa kun seuraan akrobatiaa ja hurjia kamppailuja ja draamaa. Showpainissa on pohjimmiltaa mielestäni kyse nykyäaikaisesta paketista mikä pohjaa ikiaikaisiin viihdyttämismuotoihin. Kyse on sirkuksesta, karnevaaleista, gladiaattoritaisteluista sekä supersankarimyyteistä.

Suomalainen kummajainen ja erittäin loistava painija, Jessica Love hämmästyttää allekirjoittanutta joka kerta. Jessica on miehinen nainen tai naisellinen mies. Jommin kummin. Tai kummin jommin. En tiedä. Hänen ristiriitainen persoonansa on tavattoman kiinnostava. Ja akrobaattina hän on käsittämättömän hieno esiintyjä. Omalla tavallaan hänen karismansa on hirvittävän vahvaa ja hänen showssaan on kaikki ääripäät niin vahvasti sekaisin, että tämmöiselle analyyttisyyteen taipuvalle yleisönedustajalle hänessä on enemmän kuin monta mielenkiintoista mysteeriä. Miten hän voi olla niin vahva ja herkkä yhtäaikaa? Miten hän on mies ja nainen tai kumpi hän on, vaiko kumpikaan? Tottakai myös hänen näkemykset itsestään sekä näkemyksensä ympäröivän mailman suhteesta häneen olisi hyvin mielenkiintoisia keskustelun aiheita. Ehkä joskus voinen keskustella hänen kanssaan. Suomi-porukassa on toki muitakin mielenkiintoisia hahnoja kuin Jessica, mutta hän sai omalaatuisuudellaan kunnian olla ensimmäinen hampaisiini joutunut painija. Ja se on kunnia-asia se!!

Illalla siis on suomalainen showpaini-ilta. Illan teema on Domination V ja mukana on Itävallan oma poika Kovac. Tarkistakaa taustat, ottelutiedot ja muut vastaavat tästä linkistä!

Sinne siis!! Kaikki mukaan!!

Lähtis tästä päiväsaunaan!
päiväsaunapäivänä, kotona Helsingin Sörnäisissä.



Keskiviikko 04. toukokuuta 2011 - HAKKARAINEN RASISTI? - PERSU JA NEEKERI - KOHELLUSTA JA RAUHAA

Media sai ensimmäisen Persu-uhrinsa Eduskunnasta. Teuvo Hakkarainen, sirkkelisahuri entiseltä ammatilta, nykyinen Perussuomalaisten kansanedustaja kommentoi näkemyksiään ja kokemuksiaan Eduskunnassa tavanomaisen mettämiehen sanoin ja elein. Tottakai tapahtumasta sukeutui kohu, kun mies rupatteli kameroille neekeriukoista ja muslimeista. Vähän oilisin odottanut kuulevani termin "ählämi" muslimin sijasta, mutta se saattaakin olla keskisuomalaisen kannon nokassa kaffitaukoa viettävään tukkilaiskorvaankin särähtävä rasisminpurkaus.

Uskon, että ählämittömyys oli harkittua, neekeriukko lienee Teuvon normaalia kielenkäyttöä. Se on helpompi sanoa, kuin "afrikkalaistaustainen". En tideä onko hyvä vai huono, että Teuvo sai medianäkyvyyttä näin alkumetreillä. Aika sen näyttää. Soini ja Hakkarainen hoiti asian asiallisesti keskustellen. Uusi kansanedustaja kommentoi sattunutta maalaisuudellaan ja kertoi puhuneensa niinkuin on aina, kansakouluajoista saakka puhunut ja ihmetteli: "Eikö täällä saa sanoa niinkuin asiat on?"

Teuvolle, jos luet tätä blogia haluan sanoa, ettei. Täällä etelässä täytyy jonkinverran seuloa mitä sanoo, tavallaan tämä tappaa osin persoonallisuutta, mutta asiat vain menevät helpommin isossa porukassa, kun ei tarvitse kaikille erikseen toistaa jatkuvasti: "Haluan korostetusti tuoda esille etten ole rasisti, eikä käyttämäni 'neekeri' -sana sisällä mitään alentavia tai muutoinkaan loukkaavia ajatusmalleja. Se on vain helpompi sana lausua, kuin: 'afrikkalaistaustainen'."

Teuvo, jos tuntisit minut, tietäisit kuinka läheinen asia tämä on minulle. Verbaaliakrobaattina en tokikaan ole aina trabetsilla pysynyt, mutta siinä on joku kumma, että haluaa aina kiivetä keikkumaan sanojen epäkorrektiuden reunalle. Te jotka minut tunnette, tiedätte tämän. Monesti on joku loukkaantunut, toinen loukkaantunut jonkun kolmannen puolesta ja kaiken lisäksi rakkaat ystäväni ovat joskus jopa pelänneet sitä että jos mahdollisesti sanani loukkaavat tai tuevat loukkaamaan jotakuta. Noh, aina on keskusteltu ja tullaan keskustelemaan.

Muutama päivä sitten James Hirvisaari otti kantaa Perussuomalaisista käytettävään termiin "Persu". Tämä meidätyrskäys perustui aiemmin Timo Soinin Plokissaan kirjoittamaan artikkeliin, tai ainakin ajatusmaailma oli samanmoinen. Itse kävin saman kamppailun mielessäni noin vuosi sitten liityttyäni puolueeseen. Mielestäni "Persu" oli arveluttava ilmaus. Timon Plokirkoituksessa tuli esille, että hänkin olisi närkästynyt jonkin verran aiheesta ja suositti käyttämään "perus" -sanaa. Tuohon aikaan itsekin päätin, että tehdään niin, se on fiksua ja kustuin Perussuomalaisia perussuomalaisiksi, mutten perus:seiksi.

Sanan sijamuodot ovat niin hankalia, mutta "Persu" taipuu kaikille mutkille. Se on helppo sana jolla on mielestäni sama sisältö kuin "neekeri":lläkin. Kumpikaan termi ei ole loukkaava, alentava tai halventava. Molemmilla tarkoitetaan helpostisanottavassa muuodossa henkilöä joka kuuluu johonkin viitekehykseen. Toinen rotunsa tähden, toinen poliittisen sidoksensa puolesta. Molemmat termit on ulkoapäin mustamaalattuja, Amerikan historia orjakuvioineen on synkistänyt tämän muuteenkin mustan mustaa tarkoittavan termin poliittisesti epäkorrektiksi.

"Persu" on suurelta osin omien mustamaalaama, toki valatakunanmedia on innokkaasti toistellut tätä ja ehkä sillä voi olla tarkoitushakuisiakin motiiveja. Luulen että yleiskielessä historia tulee vielä tuntemaan Persut ja Vaalit 2011. Vaikka neekeri ja persu ovat minulle ystävällisiä, kivoja ja nättejä sanoja, tiedän ettei toista niistä saa sanoa ääneen. ..ainakaan missä sattuu.

Paikallispolitiikassa on välirauhan aika. Nyt paikallinen poliittinen kuppikunta mitä edustan ja minkä hallituksessa istun, on haudannut menneisyyden ja pöytä peitettiin liinalla. Kyllä se on hyvä että märkivän haavan päälle laitetaan laastari. Auttaa se aluksi, mutta paiseen puhakisematta jättäminen voi aiheuttaa kuolion tai verenmyrkytyksen. Kuka tietää tulevaisuudesta? Kuka haluaa puhkoa mitään vai suoritetaanko vain amputaatio? saas nähä mitäs on seuraavan kulman takana.

..no, anyweisson, nyt nautitaan ohuesta sovun ilmapiiristä ja vedetään happea, kun tähän on tilaisuus.

Rasittunut, nyt jo huojentuneenpana,
saunapäivänä kotona Helsingin Sörnäisissä, Markus



Torstai 28. huhtikuuta 2011 - PRESIDENTILLä EI OLE REKISTERIKILPIä JA SäHKÖGRILLI ON TäYTETTäVä VEDELLä!!??

Kävin tänään Valtiopäivien avajaisissa, tai ainakin melkein. Yritin sisään Tuomiokirkkoon, mutta olin noin tunnin myöhässä. Tosin Jumalanpalvelus oli alkamassa niillä näppäimillä, kun juttelin jääkaappipakastimen geneillä rakennetun vartijan kanssa. Ystävällisesti tämä palveluammattilainen totesi että reilu tunti sitten tavallinen kansa olisi päässyt lehterille seuraamaan Jumalanpalvelusta. Tyydyin tähän ja odottelin kiltisti uuden eduskunnan purkautumista Herran huoneesta. Päivä oli aurinkoinen, niin minäkin.

Aika kului ihmetellessä mustia Audi A6:sia. En ole muistaakseni nähnyt aiemmin semmoista legioonaa mustaa autovahapinta-alaa. Ministeri-biilit oli kyllä kuvauksellisia. Joku ressukka oli Volvo 940:llä liikkeellä. Sinänsä komea hyrysyssy, mutta tasaisessa uusien Audien meressä se oli vähän silmiinpistävän kulmikasta katseltavaa. Todellisuudessa pressa ja ministerit olivat mustilla autoilla liikkellä, uunituore eduskunta marssi kiltisti harmaisiin Kovasen linja-autoihin. Osa invatakseihinkin (toki joku asiantuntija voi pitää ilmaisuani tilanteeseen sopimattomana ja hanakasti korjaisi asianlaidan tilataksiksi, no, niin tai näin, eni-weisson, se ja sama.)

Todellakin, Presidentin autossa ei ole kilpiä, kuten kuvasivultani voi asian todeta. Kuulin kaveriltani, joka työskentelee Trafilla, että oli kuulemma joskus aiheuttanut järjestelmäongelmia, kun Pressan autolle ei ollut syöttää mitään rekisteritunnuksia. Luultavasti Ajoneuvoreksiterikeskusken tietokantaan sijoitettavien ajoneuvotietojen välttämätön tieto on juurikin nuo rekkaritunnukset. Ilman niitä ei oikein voi ajoneuvo olla rekisterissä. Tarina ei kerro, miten asia ratkaistiin. Noh, todistin kuitenkin vääräksi tänään sen urbaanilegendan, että "A-1" olisi sen auton puskuriin hakattussa lätkässä.

Grillikautta availlakseni ostin tänään sähkögrillin. Yllätykseni oli suurenmoinen kun luin suhteellisen monotonisella fiiliksellä, ("Luetaan, koska manuaalit on hyvä lukea, ei näistä mitään uutta kuitenk..") "Täytä grillin säiliö vedellä MIN ja MAX -viivojen väliin.." MITäMITäMITä!! Tässä vaiheessa sähköinsinööriminäni nousi vahvasti unestaan huutamaan kaikkien sähköinsinöörien suojelupyhimysten puoleen! Ei hyvänen aika! Sähkögrilli, täytä se vedellä!! En tiedä kuka tai mikä on sähköinsinöörien suojelupyhimys, kenttätykistössä on Pyhä-Barbara. (Siis oikeasti, jos ei usko se tarkistaa Kuukkelista!) Pelottaa ja kummeksuttaa ajatus vieläkin. Toivottavasti joku on suojelemassa silloin kun läträän vedellä sähkögrillissä. Huh!

En oikeastaan tarvitsisi permanenttia,
Saunapäivänä kotona Helsingin Sörnäisissä, Markus



Keskiviikko 27. huhtikuuta 2011 - KEVäTTä KOHDEN LYHYIN TYÖVIIKOIN

Kylläpäs osaa väsyttää. Viime viikkoon kuului kolme työpäivää, tälle viikolle neljä ja fiilis on kuin katujyrän liukulaakerilla. En tiedä katujyrän fysiologiasta niin paljoa, että voisin oikeasti väittää tietäväni missä on liuku-, missä kuula- tai neulalaakereita. Mutta jokatapauksessa olo on kuvitteellisesti sellainen. Käsittämätöntä. Vissiin vaaliviikko ja Pääsiäiseen vedetty Suuri Paasto aiheuttivat tämän velttoilun. En mielestäni ole valvonut enempää kuin aiemminkaan. Oletan tämän hoituvan auringolla ja jos ei muulla niin kesälomalla.

Luin jostain, että tänä kesänä on Perussuomalaisten puoluekokous Tampereella viikkoa ennen Juhannusta. Sattuupas pahimmoilleni minun reissusuunnitelmien päälle, mutta aion olla jokatapauksessa paikalla. Täytynee muuttaa kesäsuunnitelmia. Noh, muutos on toinen nimeni ja pitää yrittää suhtautua asioihin joustavasti.

Tänäään on Uusi Eduskunta istunut ensimmäisen kerran koolle päättämään asioista. Mielenkiintoista on seurata Täysistuntoa, missä uudet häröpetterit panevat parastaan. Alankin piakkoin kattelemaan mites nämä uudet majakanvartijat sopeutuu tuohon Suureen Saliin. Odotan jännää. uudella sivullani, "media" -välilehdellä löytyy asianmukaiset linkit myös Eduskunnan täysistuntoa varten. Katelkaa.

Paikallispolitiikassa kiehuu taas puuro pohjaan, jollakin sankarilla on käpy lämmennyt ja kiukutteluun yhtyy yksi jos toinenkin. Olen provosoitunut vääntämään kättä ihan tosissaan muutamista asioista, mikä sinäsnä on turmiollista, koska kaikkialle nyökyttelevälle "jeesmiehelle" löytyy enenmmän kavereita kuin sellaiselle joka sanoo mitä ajattelee ja ajattelee mitä sanoo.

Finalisoin eilen Timo Soini - Maisterisjätkä -muistelmateoksen. Olen hieman naljaillen sanonut, että Timo kirjoitti muistelmateoksensa 46-vuotiaana (2007), kerkeää vielä muistella usampaankin kertaan uraansa. Todellisuudessahan 30 vuotta politiikassa kyllä on ihan riittävä huikonen muisteluille. Se Timolla on tullut täyteen. Hauska oli lukea muutama vuosi sitten kirjoitetun kirjan loppumetrejä, missä tuotiin esille, että puolue on näyttänyt kyntensä ja ahkeralla työllä puheenjohtaja uskoo Puolueensa olevan varteenotettava 10 prosentin puolue. Ei kukaan voinut olettaa 20% äänivyöryä.

Nuopeana mutta ihan onnellisena,
kotona Helsingin Sörnäisissä, Markus



Torstai 21. huhtikuuta 2011 - KIIRASTORSTAI, ILTAKIRKKOA JA LOISTAVIA MATOJA

Vaalienjälkeinen viikko on kohta jo hyvällä mallilla. No, oikeastaan on jo TODELLA hyvällä mallilla kun töistä on tullut ja neljäpäiväinen vapaa odottaa edessa. Tämä työviikko tuntui lyhyydestään huolimatta kestävän kauan. Oikeasti en ollut kuin kolmena arkipäivä töissä, kun maanantai meni vaaleista lepopäivänä. Arki alkoi oikein mallikaasti. Koko viikon ajan mediassa ja on ollut puhetta jytkystä. Ehkä asiaan vaikuttaa hieman omatkin intressit. Jokatapauksessa Puolueen pinssi ja Halla-Ahon kampanjanappi ovat vielä takkiani koristamassa.

Kiirasttorstain Messuun osallistuin Hermannin alueella olevassa kirkossa, liekö tuo Paavalin kirkko? Komeaa oli ja Kirkon pukeminen mustiin toimituksen aikana oli koruton ja sykähdyttävä kokemus. Herran Pyhä Ehtoollinen oli kruunu Piinaviikolle.

Illalla Kirkosta tultua lähdin siskoni kanssa kevään ensimmäiselle kalareissulle. Olin ostanut pimeässä hohtavia eläviä matoja. Ainakin Bright Bait -paketti antoi luvan niin ymmärtää. Oli niin pimeää iltayöstä merenrannalla että hädin tuskin kohoa näki. Saatto olla madoilla lyhty pois päältä ku mitään elämää ei kummankaan ongessa tuona iltana havaittu.

Jeesuksen kärsimystä muistaen,
Kiirastorstaina, kotona Helsingin Sörnäisissä, Markus



Maanantai 18. huhtikuuta 2011 - KOLMEKYMMENTä YHDEKSäN!!

Mahtava tunne! Eilenillalla olin todistamassa paikanpällä Ravintola Bottalla Helsingissä kun Perussuomalaiset teki poliittista historiaa! Kukaan ikinä Suomen historiassa ei ole yltänyt moiseen suoritukseen. Mikään pulolue ei ole kuusi ja puolikertaistanut edustajapaikkamääräänsä yksissä vaaleissa! Ihanaa Suomi Ihanaa, tämä on ihanaa. Tästä toivuttuani jatkan innokasta paikallistason politiikkaa.

Kuka tahansa mukanaolevista innostuu tällaisesta, se on selvää. Ja uskoisimpa että monenlaista tossunkuluttajaa on tulossa touhihin mukaan, ja se on hyvä! Ei tämä tarvi olla elitistien kikkailua, vaikka johtopaikoista tapellaankin verissäpäin. Haluan pitää itselläni realistisen käsityksen asioihin. Tosin aiheellinen kysymys on, mikä on reaslimia?

Minun todellisuuteni ei todellakaan ole toisten todellisuutta, voin yrittää ymmärtää toisten todellisuuksia, mutten itse välttämäti pidä niitä osana omaani. Tosin paljonhan tässä todellisuuksien välisessä vaihtokaupassa asiat vaihtaa, tai laajentaa omistakuntaansa. Se on hyvä. Ihmisten vuorovaikutus on juuri siksi niin hieno asia! Kaikilla meillä on lupa ja oikeus tarkistaa kantojamme.

Kulunut vuosi on ollut minun poliittisessa todellisuudessani melkoisten myllerrysten aikaa. Olen saanut mahtavaa oppia politiikanteon perusteista. Puukkoa on tullut selustapuolelta, mutta onneksi ei invalidisoivia iskuja. Lainatakseni ikiaikaista sankariani, Tex Willeriä: "Arrgh! Minuun osui. Mutta se on vain pintanaarmu, voin silti jatkaa ratsastamista!"

Eli näillä mennään, eteenpäin ja ylöspäin. Nyt on perusoppia saatu ja lisää haetaan. Mukavalla sykkeellä mennään. Eilen illallahan kaikki mukanaolijat olivat yhtä suurta iloista hullunkurista perhettä, mutta uskon ettei ole kauaa. Kun paikallistasolla aletaan organisoitua niin se on taas uutta tuulta etuviistosta, se on varmaa.

Hyvillä mielin ja suurella sydämellä. Anteeksi antaen ja tarvittaessa pyytäen,
vapaapäivänä, kotona Helsingin Sörnäisissä, Markus.



Lähetä minulle palautetta!